torstai 25. toukokuuta 2017

Vähän kasvihuonekuulumisia ja alkukesän kukintaa

Nyt on kesän parasta aikaa, tai oikeastaan siltä on tuntunut jo pari kolme viikkoa. Paras aika minulla jatkuu juhannukseen asti. 




Tulppaanit kukkivat ja ihanat lemmikit alkavat täytää penkit ja pensaiden alustat. Tulppaanit ovat Pink Impression-lajiketta.


Yleensä en ihan näin pinkistä tykkää, mutta esikot ovat ihania väriläiskiä näin keväällä.


Saniaisten kiehkurat ja Apeldoorn-tulppanien punainen on ihana väriyhdistelmä, räikeä kylläkin, mutta sopii kevään valoon. Joinakin vuosina tässä vaiheessa saniaisten välistä pilkahtelee lemmikkien sinistä, mutta tänä vuonna jostakin syystä ei. Taustalla köynnöshortensia kiipeää lehtikuuseen, toivon että se kukkisi tänä kesänä ensimmäistä kertaa.



Talon edustan tulppaanien kukinta alkaa olla ohi, tosin Queen of the Nightit odottavat vielä vuoroaan ukkolaukkojen kanssa. 


Meidän pihassa on tällä hetkellä niin paljon projekteja kesken, että on vaikeaa saada kuvaa, jossa ei näkyisi jokin monttu, lauta tai työkalu. Haluaisin jonakin päivänä sellaisen pihan. Mutta huom! Kasvihuoneella on katto! Sivuikkunat kiinnitetään heti, kun ne valmistuvat...Nyt on raaputettu, helat ruostesuojattu, pohjamaalattu, kerran pintamaalattu ja vielä yksi maalikerros ja kittaus puuttuu. Hommaa siis vielä on, mutta etenee. 


Ja tähän vielä se yksi monttukin sitten. Nurmikko on kuorittu pois, ja tilalle tulee suodatinkangas ja singeliä. Marjapensaat on rajattu siperiankuusilankulla, joka on luonnon lahosuojattua puuta, eli toisin sanoen todella kestävää. Olen niin onnellinen tuosta katosta!



perjantai 5. toukokuuta 2017

Tulppaaneiden aika

Kevät on kyllä ihmeellistä aikaa, oikeastiko viikko sitten tuskailin, että meillä ei ole pihassa mitään kukkivaa. Ja sitten tulee kolme lämmintä päivää ja pam! Yhtäkkiä ensimmäiset tulppaanit ovat aukaisseet kukkansa. Tämä kuva on nyt iltasella otettu, joten nuput ovat supussa.




Lummetulppaani Conserto on ehtoton tulppaanisuosikkini näistä aikaisin kukkivista. Muistaakseni neljä vuotta sitten istutin sipulit, jotka kukkivat ensin yhdellä kukalla ja nyt ne ovat lisääntyneet sivusipuleista viiden tai kuuden kukan kimpuiksi. Ne ovat todella aikaisia ja kauniita. Suosittelen kaikille! Pitäisiköhän ne jo jakaa, tietääkö kukaan?


Pickwick-kevätsahramit ovat niin kuvauksellisia. Lisäksi valkoiset scillat ovat aloittaneet kukkapenkissä kukintansa, mutta niistä ei jostakin syystä saa kaunista kuvaa, vaikka ne näyttävätkin hauskalta valkoiselta vaahdolta penkissä.



Kevättähtiä aion istuttaa runsaasti lisää, nämä ovat varjoisella ja todella kuivalla paikalla lisääntyneet parissa vuodessa jo hienosti. 

Penkeissä möyriessä huomasin, että myös rikkaruohot ovat heräilleet. Huomenaamulla, mikäli lapset suinkin suovat, alkaa seuraava kevään työ, kitkentäurakka.

Kasvihuoneestakin on kuulumisia, nimittäin katto on nyt asennettu! Se ansaitsee kuitenkin oman merkintänsä :) 

Ihania kevätpäiviä kaikille!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ilmastokateus ja harmitus

Minuun on iskenyt ilmastokateus. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että jänikset ovat syöneet kaikki krookukseni. Siis kaikki! Ihan muutama hassu surkea krookus on jäänyt jyrsittynä penkkiin. Nyt pihassani ei käytännössä ole mitään kukkivaa ja toukokuu on juuri jo alkamassa. Asiaa ei auta myöskään muut blogit, joissa on jo kaikenlaista ihanaa kukkivaa. Seuraan myös paljon ruotsalaisia ja englantilaisia instagram-tilejä, ja niissähän on kukkinut jo pitkään.


Tämä pieni reppana 'Remembrance' oli säilynyt pupujen hyökkäykseltä.

En ole voinut olla ajattelematta, kuinka lyhyt Suomen kasvukausi onkaan. Välillä tulee mieleen, että onko se kaikki työ ja vaiva, jonka puutarhan eteen tekee, sen arvoista kuitenkaan, kun siitä saa nauttia niin lyhyen hetken. Ja niin se ilmastokateus iskee, asuisipa vaikka Skånessa, Tanskassa tai edes rannikolla...

Mutta enhän oikeasti ajattele näin, olen tänä keväänäkin jo nauttinut monta kuukautta puutarhastani ja siellä puuhailusta. Ja puutarhan kauneudesta voi nauttia myös kasvukauden ulkopuolella, ja juuri syksyyn, talveen ja kevääseen minun pitäisikin panostaakin enemmän puutarhassani: luomalla muotoja, rakenteita ja istuttamalla ikivihreitä lisää.

Kun nyt aloitin valituksen, niin jatketaan vielä. Viime kesänä istutin jouluruusuja ja lumikelloja. Ideakuvanani oli tämä Pinterestin kuva, ja ajatukseni oli, että toukokuun vaihteessa ehkä näyttäisi suunnilleen tällaiselta:

Hellebores and snowdrops.:
Kuva Pinterest

Ja tältä näyttää minun jouluruusu-lumikelloistutukseni :D


Melkein pitäisi nuolella osoittaa kolme kuvassa olevaa lumikelloa :D

No mutta onneksi suurin osa jouluruusuista on kuitenkin hengissä, vaikka kukkia ei olekaan tulossa tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna sitten.



Kaikkea ihanaa vihreää on kyllä jo nousemassa siellä täällä ja raparperithan eivät koskaan petä. Eli ei ole vielä syytä heittää lapiota kaivoon :)



Suunnitelma ensi vuodelle jänisten kukistamiseksi:

1. Heti kun ensimmäiset krookusten alut pilkistävät, haen kampaajaltani tukun leikattuja hiuksia ja silppuan niitä penkkeihin. Ihmisen hajun pitäisi karkottaa puput.

2. Istutan syksyllä kevättähtiä ja posliinihyasinttejä, ne ilmeisesti eivät ehkä kelpaa pupuille? Ja ne ovat muutenkin ihania.

3. Istutan syksyllä runsaasti lisää krookuksia, ehkä jänikset eivät ehdi sitten syödä kaikkia :)

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Salainen puutarha



Yksi ihanimmista puutarhakirjoista, joita tiedän, on Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha. Erityisen ihana on Inga Mooren kuvittama versio. Siinä on lähes kaikkea, jota kirjoissa ja puutarhoissa rakastan. Orvoksi jäänyt tyttö saapuu setänsä luokse synkkään yorkshireläiseen kartanoon, jota ympäröi loputtomat nummimaisemat ja muurien sulkemat keittiöpuutarhat ja hedelmätarhat. Kirjassa on hieman goottilaista kauhutunnelmaakin ja tietenkin suljettu ovi salaperäiseen puutarhaan. Löytyy myös annos köynnöstäviä ruusuja, kirsikkapuita, kukonkannuksia ja akileijoja.



Kirja on myös kasvukertomus yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Lapset löytävät avaimen salaiseen puutarhaan, josta löytyy hedelmäpuissa kiipeileviä villiintyneitä köynnösruusuja ja yhdessä he saavat vähitellen taas puutarhan kukoistamaan.


"Mary pujahti sisään ja sulki oven perässään. Hän seisoi selkä ovea vasten ja katseli ympärilleen kiivaasti hengittäen. Hän oli yhtä aikaa jännitynyt, iloinen ja ihmetyksissään. Hän oli päässyt sisään salaiseen puutarhaan." s. 76

Aloitimme lukemaan viikko sitten kirjaa yhdessä pian 5 vuotta täyttävän tyttäreni kanssa. Kirja on kiehtonut pitkään tytärtäni on ja hän on katsellut sen kuvia ja kinunnut, että koska voimme aloittaa lukemaan sitä. Epäilin, onko kirja vielä liian pelottava 4-vuotiaalle, mutta kartanon käytävillä kuuluvat itkut eivät ole tulleet uniin, ja tyttäreni on aivan innoissaan kirjasta! Yhtä innoissaan kuin äitinsäkin :)

"Colinin tuoli työnnettiin valkoisena kukkivan luumupuun alle, jonka kukissa mehiläiset pörräsivät soinnukkaasti. Se oli kuin keijukuninkaan valtaistuinkatos. Lähellä kasvoi kukkivia kirsikka- ja omenapuita, jotka pullistelivat vaaleanpunaisia ja valkoisia nuppuja, ja siellä täällä näkyi jo auenneitakin nuppuja." s. 207
Ja ne Inga Mooren kuvat: ihania keittiöpuutarhoja, muotopuutarhoja, suljetun oven takaa löytyvä villiintynyt ruusutarha...Ei ihme, että tämä kirja on inspiroinut ja kiehtonut niin monia puutarhureita. Frances Hodgson Burnett oli itsekin intohimoinen puutarhuri, ja tämä kirja on kirjoitettu selkeästi rakkaudesta puutarhaan.

"Ja ruusut - entäs ne ruusut? Niitä nousi maasta, niitä kiemurteli aurinkokellon ympärillä, niitä roikkui punnoksilta, niitä kiipeili muureilla ja levittäytyi verhoiksi ja ryöpsähteli muurilta kuin vesiputouksia." s.226

(Kuvat ja tekstit kirjasta Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha. Kirjalito 2011.)


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kevään ja puutarhan ensimmäinen lumikello!



Tämä kerrottu kaunotar avasi nuppunsa jo viime viikolla. Muistin kyllä hyvin, että olin syksyllä piilottanut jouluruusujen lomaan lumikellojen sipuleita, mutta sitä en muistanut, että ne olivat kerrottuja! Nämä saisivat nyt levitä isoiksi mättäiksi, kiitos :)

Lumikello oli myös koko puutarhan ensimmäinen, olen parina vuonna yrittänyt niitä jo istuttaa kahteenkin eri paikkaan, mutta ne ovat jääneet nousematta. Usein tilaan netistä ison lähetyksen sipuleita ja niiden istutus venyy ja venyy sitten pitkälle syksyyn. Lumikellojen sipulit ovat niin pieniä, että ne pitäisi ilmeisesti istuttaa heti niiden saavuttua kauppaan, etteivät ehdi kuivua. Mutta tänä vuonna onnistui vihdoin!

Muutama krookuskin on jo kukassa, niitä täytyy kuitenkin kuvata aurinkoisena päivänä. Kevät etenee, ihanaa.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kasvitukien valmistusta pioneille

Uusimmassa Gardens Illustrated-lehdessä oli aivan ihania kuvia itse tehdyistä kasvituista. Rakastan tuollaisia itse väännettyjä häkkyröitä :) Artikkelin kuvissa oli käytetty pähkinäpuun oksia, pajua ja koivua rakenteisiin. Haluaisin tuollaisia omaan puutarhaani!

Haaveilen pähkinäpuista, joista voisin tehdä aitoja, portteja ja tukia. Pähkinäpuiden oksat ovat todella taipuisia, ja niistä pystyy tekemään kaikenlaisia tukia ja kaaria. Ostin viime vuonna jo kaksi Euroopanpähkinäpensasta ns. pähkinäpuutarhaa varten, mutta en sitten kehdannutkaan istuttaa niitä suunnittelemaani paikkaan naapurin aidan viereen. Nyt olen keksinyt niille uuden paikan, johon tulee hyvin pienimuotoinen nuttery metsäpuutarhamaisella aluskasvillisuudella!

Mutta nyt asiaan eli pionitukien valmistukseen pajunvitsoista.


Gardens Illustrated March 2017, kasvitukia pähkinäpuusta, pajusta ja koivusta


Gardens Illustrated March 2017, mikä ihana portti, alusta kurpitsalle ja säleikkö...

Tänä vuonna pitäisi siis uusia kasvituet pioneille. Pähkinäpuun vitsoja minulla tosiaan ei ole (vielä!) käytössäni. Pajua sen sijaan löytyy mökiltä yllinkyllin, joten sitä lähdin viime viikolla hakemaan. Nuo tasokkaammat häkkyrät saavat vielä odottaa...

Aiemmat pajusta tehdyt kaarevat tuet ovat olleet hieman liian matalia, pionin kukat ovat todella painavia, joten ne tarvitsevat paljon tukea. Yritän tehdä näistä uusista tuista isompia. Yritin leikata mahdollisimman pitkiä pajunvitsoja, jotka vielä tyvestäänkin olisivat taipuisia. Katsotaan onnistunko.


Tässä aiempi pajusta tehty kasvituki, jotakin tämän tyylistä lähden nytkin tekemään, mutta isompia


Täältä löytyy minun kasvitukikasvattamoni...

Pajunvitsat ovat tällä hetkellä auringossa kuivumassa, nimittäin jos ne tökkää nyt maahan, ne lähtevät vesomaan, ja sitten olen pulassa. Kun ne ovat hetken kuivahtaneet, niin sitten ne voi työntää maahan. Taivuttelin oksat narun avulla kaarelle, koska kuivumisen jälkeen ne eivät ole enää niin taipuisia. Viimeksi muutama oksa raksahti taivutuksessa poikki, mutta suurin osa säilyi ehjänä. Laitan sitten lopputuloksesta kuvia!



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Ensimmäiset kevättyöt - kierrätystä

Keväällä minulle on muodostunut puutarhatöissä aivan tietyt rutiinit, jotka teen aina ensimmäisenä, ennen kuin kesän muut puutarhahommat voivat alkaa.

Aivan ensimmäisenä on tietenkin omenapuiden leikkaus ja muiden pensaiden karsinta. Nostan aina lasipulloon muutaman omppopuun oksan, nyt ne kukkivat sisällä.

Lasipullossa kukkivat omenankukat ovat minun magnolioitani!

Sitten alkaa perennapenkkien siivous, heti kun vain lumi vähänkin sulaa penkeistä. Jätän aina talventörröttäjät ja muut kasvijätteet perennapenkkeihin talven ajaksi, keväällä ne on sitten kiva uudella innolla siistiä. Kun kasvin varsia ei leikkaa syksyllä, se suojaa myös kasveja talvella paleltumasta, leikkauskohdista voi nimittäin valua vettä kasvin "sisään" ja juurille ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jäätymisen.

Sitten alkaa valtava oksasilppuri-urakka, nimittäin silppuan kaiken perennapenkeistä tulevan kasvijätteen ja palautan silppuna takaisin penkkeihin. Näin hoituu samalla maanparannus. Silppuan myös kaikki omenapuista ja pensaista karsitut oksat katteeksi marjapensaille tai milloin mihinkin. Minulle on suorastaan muodostunut pakkomielteeksi tämä ajatus kierrätyksestä, siinä on jotakin todella kiehtovaa, että ei vie mitään kasviperäistä jätettä puutarhasta pois, vaan puutarha lannoittaa sen avulla ainakin osittain itsensä. Näin ei kerry myöskään valtavia määriä kompostoitavaa.







Nyt alkaa silppuamishommat olla valmiita ja seuraava kevättyö onkin kitkeminen. Mutta se tulee sitten vasta, kun maa on sulaa ja rikkikset alkavat nousta.